The Guardian julkaisi Samer Issawin kirjoituksen, ja yritti saman tien saattaa hänet huonoon valoon toimittaja Phoebe Greenwoodin artikkelilla, jossa poliittisten vankien nälkälakkoa yritetään vähätellä ja väitetään sen olevan jo käytännössä ohi, ja samalla Issawi itse yritetään mustamaalata ja itketään kuinka toisen intifadan aikana hän olisi "tulittanut silmittömästi israelilaisten siviilien ajoneuvoja" - näiden "siviilien" ollessa aseistautuneita laittomia siirtokuntalaisia, jotka toimivat yhteistyössä miehitetyllä alueella Israelin armeijan kanssa, hyökäten nytkin päivittäin palestiinalaisten siviilien kimppuun. Kansainvälisen lain edessä Israelin siirtokuntalaiset ovat puolisotilaallisia joukkoja, joihin pätevät samat säännöt kuin normaaleihin asevoimiin. Eli kun he kaahaavat halki miehitettyjen alueiden, niin heidät saa ampua, jos he eivät antaudu.

Issawin kirjoituksen yhteydessä tyypilliset The Guardianin verkkosivuilla parveilevat israelinpalvojat lässyttivät tuttuja vastenmielisyyksiään, yltäen sellaisiin väitteisiin, kuin että "Begin ja Shamir [jne] eivät koskaan ampuneet silmittömästi siviilejä", kun Begin joukkioineen esimerkiksi tappoi yhdellä kertaa 142 siviiliä verilöylyssä. Mutta siionistifasistien palvojille tosiasiat eivät merkitse mitään.

Shamir taas murhautti Folke Bernadotten(1895-1948), joka pelasti 30 000 juutalaista natsien keskitysleireiltä. Aina juutalaisten kansanmurhan taakse piiloon juoksevassa ja sieltä antisemitismiä huutelevassa Israelissa Bernadotten teon katsottiin olevan kuolemanrangaistuksen arvoinen ja Shamirin tekonsa vuoksi suuren sankarin. Kansanmurhan arkkitehteihin kuuluneen Eichmannin myöhempi kaappaus oli lähinnä propagandatemppu, jota Israel ei koskaan uusinut, keskittyen mieluummin murhaamaan ja sieppaamaan satoja palestiinalaisia maailmalla, sen sijaan että olisi jahdannut tuhansia vapaana olleita merkittävässä asemassa olleita natseja. Mikä kertoo selvästi, kuinka paljon Israelin hallitseva eliitti todellisuudessa juutalaisten kansanmurhasta aidosti välitti.

Phoebe Greenwood ei tietenkään vaivaudu kertomaan, että Issawin edustama DFLP-liike on vasemmistolainen ja että se ei ole millään länsimaiden (poliittisin perustein) laadituissa terroristijärjestöjen listoilla. Suuri osa mielipuolisista israelinpalvojista automaattisesti olettaa Issawin olevan islamisti, kun hän tosiasiassa edustaa maallista poliittista, marxilaista liikettä. Epäilen, että Greenwood ei tätä tahallaan vaivautunut mainitsemaan, koska se olisi murtanut lukijoiden lukkiutuneita ennakkokäsityksiä.