Länsimaissa tiedotusvälineet ovat edelleen hiljaa nyt jo noin 250 palestiinalaisen poliittisen vangin nälkälakosta, mikä on tuttua aiemmista palestiinalaisten nälkälakoista. Siionistien pelko on kova.

Pisimpään nälkälakossa ollut Ayman Atabich / Tabich / Tbeish (vain kolme varianttia hänen sukunimestään, niitä on monta muutakin) on ollut nälkälakossa 28. päivästä helmikuuta.

Chilessä Mapuche-heimon vangitut jäsenet saavuttivat osittain voiton 39 päivää kestäneessä nälkalakossa (edellinen nälkalakko heillä kesti 60 päivää vuonna 2012) hallituksen luvatessa, että se muuttaa nykyistä käytäntöään, jossa kansalaisvastarinta voidaan luokitella terrorismiksi.

Mapucheiden nälkalakko on saanut huomiota silloin, tällöin. Se ei yksinkertaisesti tunnu kiinnostavan länsimaiden tiedotusvälineitä (kukapa Chileä pelkäisi) toisin kuin vaikkapa opiskelijoiden vaatimukset uusliberaalin koululaitoksen uudistamisesta, jota on tehostettu mielenosoituksin ja mellakoin. Alkuperäiskansa on yhä usein unohdettu kansa.

Egyptissä taas armeijan juntan näytösoikeudenkäynnin uhreina olevista al-Jazeeran toimittajista kaksi on ollut laskelmieni mukaan nälkalakossa noin 117 päivää. He saavat vähän enemmän huomiota maailmalla, mutta silti aivan liian vähän.

Jos nämä ihmiset olisivat nälkalakossa Kiinassa, Kuubassa tai Venäjällä niin länsimaiset tiedotusvälineet seuraisivat heidän kohtaloaan paljon tarmokkaammin.

Nyt on palestiinalaisten osalta pelko perseen alla ja se pelko, eikä näiden hirmuhallintojen todellinen vaikutusvalta, johtaa tiedotusvälineiden ja etenkin länsimaisten tiedotusvälineiden itsesensuuriin. Mapuchet on unohdettu ja al-Jazeeraan lyödään yhä valtavirran länsimaisissa tiedotusvälineissä Yhdysvaltain luoma "terroristien kanavan" leima.