torstai 30. huhtikuuta 2015

Israel on palauttanut Palestiinan Gazan kaistan kalastajille 15 viime vuosina sieppaamistaan 75 kalastusveneestä - joiden lisäksi se on upottanut monia kalastusveneitä viime vuosina, mukaan lukien tänä vuonna, ja tuhosi kymmeniä kalastusveneitä pommittaessaan piirittämäänsä Gazaa viime kesänä.

Israel sieppaa usein palestiinalaisia kalastajia - ja vielä useammin tulittaa heitä, mikä nykyään tapahtuu käytännössä useimpina viikonpäivinä. Tätä länsimaiset valtavirran tiedotusvälineet eivät suostu uutisoimaan, kuten eivät Israelin harva se päivä tapahtuvia itse Gazaan kohdistuvia tulituksia maalta ja mereltä. Näiden tapahtumien uutisoimatta jättäminen vääristää länsimaissa vallitsevaa kuvaa Gazan tilanteesta ja estää tajuamasta esimerkiksi viime kesän sodan taustoja.

Pyrkimyksenä on paitsi kurjistaa Gazan tilannetta, niin myös estää palestiinalaisia toimimasta Gazan aluevesillä, joilla on kaasuesiintymiä jotka Israel haluaa omaan haltuunsa ja usein Israel pyrkii pakottamaan siepatut kalastajat ilmiantajiksi, kollaboraattoreiksi uhkaamalla pitää heidän veneensä ja lupaa maanpetoksesta vastineeksi rahaa - tai vaikka mahdollisuuden saada sairas sukulainen hoitoon Israeliin.

Israelin tekemissä pommituksissa viime kesänä tuhoutui myös jo aiemmin selvittämättömässä (mutta Israelin tekemäksi epäillyssä) pommi-iskussa vaurioitunut Gazan Arkki, joka oli rakennettu lahjoituksilla ja jonka piti murtaa Gazan saarto kantaen paikallisia tuotteita.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Israelin palvonnan perususkomuksia on, että kaikestä mikä on pahaa juutalaisille tehtynä tulee hyvää, kun Israel tekee sen palestiinalaisille tai muille uhreilleen.

Näin oikeutetaan etninen puhdistus, joukkomurhat, kidutus - kuolemaan asti - ja myös lasten kiduttaminen ja joka niitä ei kannata, on Israelin palvojien mukaan Holokaustin kieltävä antisemiitti, joka haluaa tappaa kaikki juutalaiset.

Itse juutalaisetkaan eivät usein kykene ymmärtämään, että se, että juutalaiset kohtelevat palestiinalaisia kaltoin ei poikkea mitenkään siitä, että juutalaisia kohdellaan kaltoin. Heillä on tämä uskomus, että asiasta tulee jotenkin astetta pahempaa, kun juutalaiset ovat uhreja - aivan kuten antisemitismi ei voi olla "vain" rasismia, vaan sen täytyy olla jotakin "pahempaa"...

Samat juutalaiset voivat vuosikymmenestä toiseen ihmetellä, miten juutalaisten kansanmurhan annettiin tapahtua ja yrittää hiljentää palestiinalaisten maiden rippeiden miehityksen ja palestiinalaisten sorron arvostelun, ymmärtämättä, että vastaus on heidän edessään Palestiinassa, heidän omissa teoissaan ja siinä, miten niiden on annettu tapahtua.

Tätä yhtäläisyyttä ei haluta kohdata, koska paitsi, että totuus kirpaisee ja voisi aukaista silmät, niin loppujen lopuksi, huolimatta juutalaisuuteen kuuluvasta - osin historian valossa oikeutetusta - epäluulosta muuta maailmaa kohtaan moni juutalainen haluaisi silti uskoa, että maailma oikeasti välittää juutalaisista enemmän kuin vaikkapa palestiinalaisista tai romaneista. Että välinpitämättömyys, joka salli juutalaisten kansanmurhan, oli poikkeus.

Valittu kansa ei loppujen ole Valittu kansa, jos Valitsemattomat kansat eivät sitä sellaiseksi hyväksy.

Juutalaisten ja filosemiittien on kovin vaikea hyväksyä, että he ovat vain samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin. He haluavat tuomita antisemitismin, oikeutetusti, mutta eivät kuitenkaan luopua erikoisasemasta omissa ja maailman silmissä. Sillä mitä jää jäljelle juutalaisuudesta uskontona ja kulttuureina (kulttuureina, ei kulttuurina) kun sen ydin, usko omaan erikoisasemaan, otetaan pois? Vain tavallisia ihmisiä, ja kuka, loppujen lopuksi, olisi mieluummin tavallinen kuin maailmankaikkeuden napa?
Suomen poliittinen ja taloudellinen eliitti tapaa aina olla muutaman vuoden ihannoimiaan ulkomaiden esikuvia jäljessä; nyt ainoa maahan mahtuva totuus on talouden ja kansan kuristaminen talouskurilla ja velan välttely hinnalla milla hyvänsä.

Tätä taotaan ihmisten päähän hyveenä, kun eliitti sukeltelee rahassa ja nauraa ulkomailta, jonne pakenee aina laskevia verojaan välttääkseen.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä, vaan kyseessä on surullisen tuttu suomalainen halu matkia ulkomaiden esikuvia, mikä on aina tavannut olla matkimisen seurauksia tärkeämpää. Ei haluta erottautua, vaan olla mallioppilas (joskin sieltä takarivistä tapaa aina olla vaikea erottautua, oli kuinka mallioppilas tahansa).