Suomen korkeakoulujen tehtävä on ennen kaikkea tuottaa ammattilaisia julkisen ja yksityisen sektorin palvelukseen ja kaikki leikkaukset korkeakouluihin ovat poissa koko yhteiskunnalta, yrityksiä myöten.

Ajatus siitä, että Suomeen jäisi vain "viisi huippuyliopistoa" ja 15 ammattikorkeakoulua on myrkkyä koko Suomelle. Tulevaisuutta ei rakenneta kansainvälisten yliopistojen luokituslistojen kautta, vaan joka päivä, täällä Suomessa, myös korkeakoulujen kouluttamien ammattilaisten työllä.

Kerran poimin Tampereen yliopiston kirjaston kirjahyllystä pienehkön, mustakantisen Oxford University Pressin kustantamon teoksen 1800-luvun brittihistorioitsija James Anthony Froudesta(1818-1894).

Tämö kovakantinen teos oli julkaistu muistaakseni joskus 1970-80 -lukujen taitteessa (jostakin syystä mieleeni tulee vuosi 1982), mutta en muista kirjoittajan nimeä.

Laitoin näet kirjan takaisin hyllyyn nopeasti, koska heti alussa kirjoittaja valitti Etelä-Afrikan rotusorron vastustamista, mikä hänen mukaansa tarkoitti sitä, että mustia pidetään parempina kuin valkoisia, ja julisti, että toisin sentään oli Frouden aikaan, jolloin se, että mustia pidettiin vähempiarvoisina tarkoitti tasa-arvoa mustien ja valkoisten välillä.

Mielenkiintoinen paikka, se Oxfordin yliopisto, ja sen yliopistopainon standardit julkaisemilleen teoksille.

Yleensä ottaen myös edes jotenkin pätevän historioitsijan tunnistaa jo siitä, ettei hän esipuheessa harhaile varsinaisesta aiheesta aasinsiltojen kautta omien pakkomielteidensä pariin. Kyseessä on amatööreille ominainen tapa.

Historiassa kun aiheen rajaus on kaikki kaikessa, ja oodi rotusorrolle historiankirjoituksen historiaa käsittelevän lyhyen tutkielman alussa kyllä tarkoittaa sitä, että aiheen käsittelyssä on epäonnistuttu heti alkuunsa.

Suomen tiedotusvälineissä vaikuttaa olevan täydellinen kielto uutisoida mitään miehitetyn Palestiinan tapahtumista - tai Jemenin sodasta.

Täydellinen raukkamaisuus on hyvää journalismia Suomessa.

Aikanaan Aamulehdessä julistettiin pääkirjoituksessa, että miehitys ei ole ongelma, palestiinalaisten tappaminen ei ole ongelma, Israelin laiton muuri ei ole ongelma - vain se, että palestiinalaiset vastustavat niitä on ongelma, ja jos he alistuisivat elämään ja tulemaan tapetuiksi miehityksen alla, niin kaikki olisi hyvin.

Tämäkin oli hyvän suomalaisen journalismin hengen mukaista. 

Voidaan kysyä, onko täydellinen hiljaisuus huonompi vai parempi kuin häikäilemätön propaganda julmuuden puolesta. 

Joka tapauksessa, ne molemmat edustavat suomalaisen journalismin valtavirtaa, edellinen tällä vuosikymmenellä ja jälkimmäinen viime vuosikymmenellä.

Nuoret arvostavat kotimaisia tiedotusvälineitä entistä enemmän? Ei kannattaisi, ottaen huomioon, kuinka rajusti ne ovat menneet alamäkeä.

Leipää ja sirkushuveja, samaan aikaan kun vakavat uutiset ovat häviämässä kuin pyy maailmanlopun edellä.

Miettikääpä. kuinka monta uutista kahdeksan kuukautta käynnissä olleesta Jemenin sodasta, jossa on kuollut 5700 ihmistä ja nälänhätä uhkaa 21 miljoonaa ihmistä, olette kuulleet tai lukeneet vaikkapa viimeisen viikon aikana kotimaisista tiedotusvälineistä?

Jemenin sota on ollut ilmasodan kautta "totaalista sotaa", Saudi-Arabian liittoutuma on pommittanut siviilikohteita museoista sairaaloihin, tappaen 131 ihmistä yhdessä ainoassa ilmaiskussa häihin. Samaan aikaan Jemenin Houthien johtamat kapinalliset ovat onnistuneet iskemään useasti Saudi-Arabian raja-alueille.

Suomen tiedotusvälineiden toimistoissa tälle kaikelle kohautellaan vain olkapäitä ja julkaistaan uusi artikkeli "julkkiksista". Ehkä siinä vaiheessa, kun Jemenistä alkaa suurempi pakolaisvirta, aletaan heräillä...

Tai miehitetty Palestiina, jossa on meneillään kansannousu, jossa on kuollut kahdessa kuukaudessa molemmin puolin noin 130 ihmistä, mutta Suomen tiedotusvälineet ovat hiljaa, vaikka esimerkiksi sunnuntaina ja maanantaina kuoli yhteensä 6 palestiinalaista (joista kaikki kolme maanantaina surmatut lapsia), 1 israelilainen miehityssotilas ja 1 laiton israelilainen siirtokuntalainen?

Suomalaiset tiedotusvälineet tarjoavat hyvin vähän tietoa ulkomailta, ja kotimaastakin eniten huttua - ja mitä pakolaisiin tulee, pelottelua ja poliittikojen äänten kalastelua.

ETEENPÄIN, KOHTI RAQQAN KANATARHOJA, ILMOJEN SANKARIT!

ETEENPÄIN, KOHTI RAQQAN KANATARHOJA, ILMOJEN SANKARIT!

Saudi-Arabia, Turkki ja Persianlahden sunnidiktatuurit tukevat Islamilaista Valtiota omista syistään ja niin kauan kuin tälle tuelle ummistetaan silmät, ei voida saada mitään aikaan.

Samaa pätee Saudi-Arabian ja Persianlahden diktatuurien tuelle al-Qaidalle; kahdeksan kuukauden aikana pommittaessaan Jemeniä ja lähetettyään sinne tuhansia sotilaita maahyökkäykseen ne eivät ole tehneet iskun iskua Jemenin al-Qaidaa vastaan; joka, muistettakoon, oli Charlie Hebdo -ampumisten takana.

Päinvastoin, Jemenin al-Qaida on laajentanut hallitsemiaan alueita Jemenin sodan aikana.

Syyriassa al-Qaidan al-Nusra Rintama on saanut myös Saudi-Arabian, Persianlahden maiden ja Israelin tuen ja tältä on myös ummistettu länsimaissa silmät reaalipoliittisista syistä.

Saudi-Arabia ja Persianlahden maat käyvät uskonnollista sotaa shiioja vastaan kautta Lähi-Idän, Turkin nykyhallinto taas on laittanut omasta mielestään liian paljon peliin antaakseen Syyrian Baath-hallinnon selviytyä missään muodossa ja hyvät suhteet kaikkiin näihin maihin asetetaan länsimaissa sen edelle, että Islamilainen Valtio todella kukistettaisiin.

Ranskalla on Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa sotilastukikohta, jota se ei halua menettää. Käytännön toiminta Islamilaista Valtiota vastaan hyvinkin johtaisi lähtöön Abu Dhabista.

Turkki taas pystyy vaikuttamaan siihen, tuleeko Euroopan Unioniin satojatuhansia vai miljoonia pakolaisia ja Saudi-Arabia on ostanut pelkästään tänä vuonna miljardeilla aseita johtavista länsimaista, puhumattakaan nyt öljynhinnasta ja sen vaikutuksesta maailmantalouteen.

Suomessa kiihkoillaan ja ollaan innoissaan, kun Ranska itse tekee niin vähän lisää kuin mahdollista Islamilaista Valtiota vastaan. Ensimmäisiä kohteita Ranskan ilmavoimille Syyriassa Pariisin iskujen jälkeen oli esimerkiksi kanatarha. Vastaavan profiilin kohteita lienee luvassa lisääkin, reaalipolitiikan nimissä.