Olen lukenut Herman Hesseä(1877-1962) tauon jälkeen ja Hessellä on yhä sama vaikutus minuun: Sisusta kääntävä tunne koko elämän mielettömyydestä ja olemassaolon tyhjyydestä.

Koko elämä näyttäytyy vain yrityksenä löytää syitä, joilla kääntää oma huomio pois tästä, tietoisuudesta oman olemassaolon merkityksettömyydestä ja siitä, että tämä tietoisuutta jäytävä tyhjyys on kuitenkin kaikki, mitä pohjimmiltaan on ja voi olla.

Ainoa keino löytää rauha on siirtää huomio pois tästä, asioihin itsensä ulkopuolella, niin katoavaisia kuin ne kaikki ovatkin.