Tiedotusvälineiden tehtävä modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa on kaksijakoinen:
Ensinnäkin vakuuttaa äänestäjä siitä, ettei hän voi vaikuttaa kotimaassaan tehtävään politiikkaan vaan ainoastaan siihen, ketkä päättävät ja toteuttavat yhtä ja ainoaa mahdollista politiikkaa.
Ainoastaan poliitikon personaallisuus merkitsee, ei hänen politiikkansa - koska se on ja sen on oltava kaikilla sama.
Poliitikon on erotuttava persoonallisuuden, ei politiikkansa kautta. Tämä tekee poliitikoista stereotypioita, karikatyyrejä. Ei pidä ihmetellä, jos pelle tai juoppo satyyri nousee esiin rajoitettujen henkilöhahmojen joukosta pelkällä poikkeavuudellaan.
Toisaalta tiedotusvälineiden tehtävänä on tehdä politiikkaa muuttamalla tuon yhden ja ainoan mahdollisen politiikan sisältö yhä oikeistolaisemmaksi.
Niin sanotun "populismin" - eli äärioikeistolaisuuden, jota tiedotusvälineet puolustavat käyttäen siitä tuota termiä - tehtävä ei ole aidosti haastaa yhden ja ainoan politiikan monopolia, vaan siirtää tuota yhtä ja ainoaa mahdollista politiikkaa yhä enemmän oikealle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti