Juutalaisuudessa juutalaisten oma kärsimys on niin keskeisellä sijalla, että he usein ottavat kirjoitukset muiden ihmisten kärsimyksistä henkilökohtaisena loukkauksena.

Esimerkkinä Lähi-idän ulkopuolelta olkoon Iris Changin(1968-2004) kirjansa The Rape of Nanking: The Forgotten Holocaust of World War II (1997)  nimen vuoksi osakseen saama kritiikki.

Lähi-idässä tämä tulee ilmi tietenkin tunnetuin seurauksin. Ihmiset, jotka kyselevät loputtomasti, kuinka niin monet eurooppalaiset saattoivat seurata sivusta juutalaisten joukkotuhontaa, ummistavat itse päättäväisesti silmänsä apartheidille, etniselle puhdistukselle ja jokapäiväiselle väkivallalle sorrettuja kohtaan ja suuttuvat, jos heitä yritetään saada näkemään nämä ympärillään tapahtuvat asiat.