Entäpä Suomen koulukirjoissa suuressa roolissa esiintyvä Eerik IX "Pyhä"

Paavi ei koskaan julistanut häntä pyhimykseksi (tai ainakaan todistusaineistoa siitä ei ole säilynyt), mutta hän eli aikaan jolloin koko prosessia oltiin vasta keskittämässä ja siirtämässä paavin käsiin ja hänen "pyhimyksen" asemansa oli katolisen ajan loppuun asti paikallisella tasolla tunnustettu.

Sama pätee piispa Henrikiin, oli hän olemassa tai ei. Vakiintunut palvonta paikallisella tasolla riitti pitämään hänet katolisen kirkon silmissä pyhimyksenä.

Nykypäivän pyhimysten "teollinen tuotanto" paavin toimesta muistuttaa hyvin paljon vaikkapa varhaiskeskiajan Englannin anglosaksisia kuningaskuntia, joissa käytännössä jokainen (ja heitä oli paljon) luostariin päätynyt seitsemän tärkeimmän kuningaskunnan kuningashuoneen jäsen tuli julistetuksi pyhimykseksi, ja useampi muu kuninkaallinen päälle.

Eräs suosittu pyhimys oli mercialainen prinssi, jonka sanottiin ennen kuolemaansa 600-luvum loppupuolella yhdeksän päivän ikäisenä suorittaneen julkisesti kokonaisuudessaan silloiset jumalanpalvelusmenot.

(Ruotsin seitsemän ensimmäistä "Eerik-kuningasta" muuten keksittiin vasta 1500-luvulla, kuten myös seitsemän ensimmäistä Kaarlea. Esimerkiksi valtaistuimella kolmesti istunut ja sen kahdesti menettänyt Kaarle VII Knuutinpoika(1408-1470) painatti kolikoihinsa nimen Kaarle II.